Muutama sana lihaskrampeista

Lihaskramppi (”suonenveto”) on luustolihassolujen pitkään kestävä tahaton supistus. Lihaskramppi on tavallisin ja kivuliain pohje- ja reisilihaksessa. Lihaskramppi on usein nokturnaalinen eli yöllinen ilmiö. Ensiapuna on antagonisti- eli vastavaikuttajalihaksen jännittäminen. Jos esimerkiksi reiden takaosan lihakset kramppaavat, pitää jalka ojentaa suoraksi. Niin sanottu kylkipistos (engl. side stitch) johtunee pallealihaksen krampista. Kylkipistos ilmenee yleensä silloin, kun juostaan kovaa vauhtia ja hengittäminen alkaa tuntua epämiellyttävältä. Kuten muidenkin lihaskramppien kohdalla, lihas on saatava suoraksi, joten ensiapuna toimii pakotettu uloshengitys. 

Liikuntaan liittyvä lihaskramppi (engl. exercise-associated muscle cramp, EAMC) ilmenee yleensä rasittavan liikunnan aikana tai välittömästi sen jälkeen. Liikuntaan liittyvät lihaskrampit pitänee jakaa kahteen kategoriaan: 1) lihasväsymykseen liittyvä lihaskramppi, jolla ei nähtävästi ole mitään tekemistä neste- ja elektrolyyttitasapaino kanssa ja joka kohdistuu spesifisesti yhteen lihasryhmään; ja 2) neste- ja elektrolyyttitasapainon (lähinnä natriumin) häiriöistä johtuva lihaskramppi, joka ei liity lihasväsymykseen. Jälkimmäisessä tapauksessa kramppeja voi esiintyä ympäri kehoa.  

Magnesiumlisää käytetään yleisesti lihaskramppien ja levottomat jalat -oireyhtymän (engl. restless legs syndrome, RLS) ehkäisyssä. Roffen ja työtovereiden (2002) satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja kontrolloitu kliininen tutkimus selvitti magnesiumlisän vaikutuksia nokturnaalisista lihaskrampeista kärsivillä henkilöillä (> 2 kramppia/vko). Tutkimusperiodien kesto oli 3 viikkoa. Koehenkilöt nauttivat ennen nukkumaanmenoa suun kautta joko 300 mg magnesiumia (1830 mg magnesiumsitraattia) tai lumetuotetta. Koehenkilöiden ylläpitämät lihaskramppipäiväkirjat osoittivat, että 78 % magnesiumryhmän henkilöistä oli hyötynyt magnesiumlisästä, kun taas vastaava luku lumeryhmässä oli 54 %. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,03). Kramppien kestossa tai kovuudessa ei havaittu eroa ryhmien välillä. 

Kyseessä oli ristikkäistutkimus (engl. cross-over study). Ristikkäistutkimuksella tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa on vähintään kaksi tutkimusperiodia ja kaikki tutkittavat saavat jokaista tutkimuksen kohteena olevaa hoitoa satunnaisessa järjestyksessä. Tutkimusperiodien välillä on puhdistautumisperiodi (engl. wash-out period). Ristikkäistutkimusasetelmalla pyritään vähentämään periodivaikutusta (engl. period effect), mikä tarkoittaa sitä, että tutkittavien vaste on erilainen eri tutkimusperiodeilla. Roffen ym. tutkimuksessa puhdistautumisperiodin kesto oli vain kaksi viikkoa, mikä mahdollisesti aiheutti siirtymävaikutusta (engl. carry-over effect). Tällä tarkoitetaan hoitovaikutuksen siirtymistä ristikkäisasetelmassa periodilta toiselle. Jos tutkimuksen puhdistautumisjakso olisi ollut pitempi, ero ryhmien välillä olisi saattanut olla suurempi. Noin puolet elimistön magnesiumista on varastoituneena luustoon ja vain n. 1 % ekstrasellulaarisessa eli solunulkoisessa nesteessä, joten magnesiumin eliminaatio on varsin hidasta. Mielenkiintoista oli se, että 39 %:lla koehenkilöistä ei ollut lainkaan lihaskramppeja kolmen kuukauden ajanjaksona tutkimuksen päättymisestä. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että magnesiumsitraatti saattaa vähentää nokturnaalisia lihaskramppeja, mutta vaikutusmekanismi on tuntematon. Monivitamiini- ja mineraalivalmisteissa käytetään lähes säännönmukaisesti magnesiumoksidia. Magnesiumsitraatin biologinen hyväksikäytettävyys on ylivertainen magnesiumoksidiin verrattuna (Lindberg 1990; Walker ym. 2003). Magnesiumin tehokkaan imeytymisen kannalta keskeisintä on suolamuodon liukoisuus, sillä magnesiumin täytyy olla liuenneena imeytyäkseen. Orgaaninen magnesiumsitraatti liukenee erittäin hyvin mahalaukussa riippumatta mahan pH-arvosta. 

Jos kärsit usein nokturnaalisista lihaskrampeista, nauti n. 300-500 mg magnesiumia magnesiumsitraattina ennen nukkumaan menoa. Myös kramppialttiin lihaksen venyttelyn arvellaan vähentävän kramppiriskiä.